Heinäautomaatti

Viime päivityksestä on hevos lukumäärämme kasvanut kahdella.

Viime vuonna näihin aikoihin ostin toisen suomenhevostamman Lyyti-Neitin,

 

joka astutettiin Tutuarilla.

Haaveissa oli kaunis tumma tammavarsa (Tutuari on musta)

vaan kuinkas kävikään!

7.6.2016 meille syntyi läsipäinen hennon vaalea orivarsa!

 

Ei mikään pettymys koska varsa on tilaus varsa ystävälleni ja hänelle on tänä vuonna syntynyt viisi varsaa joista kolme oria eli Tokaronille riittää talvella painikavereita. 

Lyyti on kuvan kaunis viisas tamma. Hyvä suku, rakenne ja luonne...

Luonne on naisellinen, suorastaan yliherkkä kaikille muutoksille,

jopa niin herkkä, että kehitti varsomisen jälkeen itselleen VATSAHAAVAN!

Tamma aiheutti lääkäreille ja omistajalleen todistuksen siitä,

että ihmeitä tapahtuu ja tuli kuolemanporteilta viime hetkellä takaisin.

Nyt sitä vatsahaavaa on tutkittu ja hoidettu niin paljon,

että hoitokulut aiheuttavat omistajalle vatsahaavaa...

Yksi kotihoito (halvin) on jatkuvan korsirehun tarjoaminen.

Kyllästyin siivoamaan tarhasta poljettua heinää ja rahavarani eivät anna myöten osto "heinäautomaatteihin", joten oli otettava luovuus kehiin.

Mitä romua ei maalaistalon pihapiiristä löydy niin sitä ei tarvita.

Akkupora ja ruuveja,

tunnin päästä mulla oli oma diy automaatti!

Automaatti on ollut nyt pari tuntia koekäytössä ja tällä hetkellä vaikuttaa toimivalta!

Ja budjetti nolla euroa!

Pikku hiljaa...

...olis aika palata ruotuun.

Eilen illalla saunomaan meno venyi myöhään.

Iltakahveja juotiin  lammen terassilla yhdentoista kieppeillä.

Lapset alkavat olla väsyneitä lomaan.

Alkaa olla ikävä kavereita, aikatauluja ja ehkä eniten innostusta toi eilen hankitut penaalit kynineen.

Ollaan kuitenkin vielä mainoksen uhreja ja
eletään kun viimeistä kesäpäivää♥

Liki puoltoista vuotta kun olen viimeksi päivittänyt!

Näiden parin viime päivän osalle voisi tekosyyksi laittaa kesä♥n,

mutta muuten on syynä ihan puhdas saamattomuus!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...

Niin paljon olis aina tapahtunut ..

mutta Luoja on suonut mulle ihan kiitettävän hyvät verbaaliset lahjat,

mutta kirjottajana olen surkea,

ne suuret ajatukset ei vaan paperille siirry.

Työrintamalla on kaikki rutisonoitunut uomiinsa,

paitsi että eläinten , niinkun lastenkin kanssa jokainen päivä on täynnä yllätyksiä.

Ja kun niitä lapsosia navetassa on se rapiat 160 niin kyllä siinä hyvät ja varsinkin huonot hetket korostuu.

Kohta on kuitenkin vuosi pyörähtänyt ja ainoa negatiivinen asia mikä on tullut mieleen on se, että miksei me alotettu tätä jo sillon 15 vuotta sitten???

Ja jotta jokainen tekstini toistaisi edeltäjäänsä voidaan sanoa että olen ommellut.

Nykyään ompelenkin tosi paljon,

sillä jos vaan mahdollista, olen entistä enemmän vaan kotona.

Sunnuntai aamuna sain hirmu inspiraation ja ompelin Aapolle pari paitaa, pipon, housut ja kaulurin (sekin tosta Roosterssista)
Lauantaina aloittelin tuolla Ompeluelämässä keskustelua vaatteiden hinnasta ja siitä kuinka moni ( ompeleva) äiti  on valmis maksamaan 45e esim. yksistä housuista ja yli kolmekymppiä yhdestä trikoopaidasta;
kaivelin omat kotimaisten valmistajien kankaat ja kaavat ja testailin 15e metri aleilla ostetuista kankaista pääsenkö tuntipalkoille.
No, voin sanoa että hyvin pääsi...
ja näin mekin pääsemme nauttimaan ihanista Aarrekidin,Vimman ja Noshin tuotteista ja vielä ihan luvallisella plagioinnilla.

Mitäs muuten tykkäätte tästä "ilmastonmuutoksesta"?
Joka keväinen masentava ja hurrrr kylmä ilmiö,
en tykkää!

Koko ++40 ja ikä myös

Mulla on ikuinen kriisi.

Kolmekymppisestä asti olen ollut ihan tuskissani ikääntymisestäni.

Pukeutumisesta viis olen välittänyt...

paitsi jos on lähdössä jonnekkin,

joka mun tapauksessa tarkoittanee Lahteen ostoksille menoa...

silti vaatekaapissani on ammottava pula kivoista vähän siistimmistä arkivaatteista.

Mutta...

kun ihmisellä on jo kolme aikuista tytärtä törmään liian usein siihen,

että pukeudun liian samalla lailla kun 20 v nuoremmat tyttäreni.

Joka tapauksessa ompelin taas eilen illalla itselleni niitä liian nuorekkaita,

mutta ah niin mukavia vaatteita.

Historiallinen kuvasarja mummoikäisestä ja mummokokoisesta keski-iän kriisissä painiskelevasta

minusta.

Mallikelpoisen ohjeella toteutettu hihatin. Oikea pikasurautus ja tosi kiva malli!

Tota ihanaakin ihanaa neulosta olen tilannut Kestovaippakaupasta sekä Kankaita.comista.

Ihan uskomattoman pehmeä ja lämmin neulos,

joka ei sisällä lainkaan villaa.

Tästä olen ommellut Ännille pitkiä kalsareita,

koska kumpikin poika kutiaa villasta.

Ollaan kokeiltu merinoakin ja molemmat valittivat silti.

Pipon ja tuubin neulos on Eurokankaan palalaarista,

josta viime aikoina olenkin tehnyt paljon hyviä löytöjä!

Leggarit (mä rakastan kaikenlaisia leggareita!!!) on Noshin jerseystä,

vähän paksumpi, hyvin joustava napakka housuaines.

Vähän farkkumaisen ulkonäkönsä takia,

ei ihan niin kalsari fiilis.

Ompeluksia olisi vinot pinot blogattavana ,

niin itselle kuin lapsillekkin, kunhan vaan joku kuvaisi ne.

Työrintamalla ja lapsiosastolla on joulukuu ollut lähes kaaottinen,

järkyttävä flunssaviirus on kiusannus jälkikasvua ja vasikoita lähes koko joulukuun.

Tällä hetkellä näyttää,

että ensi vuosi alkaa samoissa merkeissä...grrrr!!!

Sanokaa mitä sanotte,

mutta joulussakin on aina parasta se kun se loppuu.