TERVETULOA

Maalais näkökulmaa kaupunkilaisten sekaan. Poikkeaako elämämme niin radikaalisti kaupunkien sykkeestä?
Lapsiperheen elämää parhaimmillaan ja pahimmillaan.
Mitähän sitä tänään söis? Mitähän pukis päälleen?
Elämän suuria perus kysymyksiä - tosissaan pilke silmäkulmassa.
Ilonpisaroita, huolen häiviä, suuria saavutuksia, hienoisia riman alituksia ; arkea , sitä parasta itteään.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Niilon pakkasekesto kyky

alkaa olla koetuksella.
Niilo rakastaa ulkona touhuamista;
kesällä ja tietysti mutavellikelit on joka lapsen unelmaa,
mutta mitä alemmas lämpö laskee sitä vähemmän Niilo viihtyy ulkona.
Varpaat ja sormet on aina jäässä. 
Aamupäivällä siivottiin talli ja sen jälkeen poikaa ei ole ulos saanutkaan.
Niilo on rakentanut robotteja,
paljon samalla muotilla ja samankokoisia.
Ne tekee meijän työt,
me myydään niitä ja meistä tulee "ihan sika rikkaita"



Ennen nukkumaan menoa soviteltiin keltaista Aapon pipoa ja se on aika...
kuvat kertokoon...


Kuvat väärässä järjestyksessä, alakuvan iloisena aloitimme sovittelun. Yläkuvassa hymy irtoaa kun Eemeli heiluttelee xylitolpastilliaskia mun selän takana. Näin paljon me tykätään valokuvissa olemisesta:)

..."venäläinen"
Niilon mielestä tyttö oravamainen.
Nooasta venäläinen tyttö oravamainen.
Miehestä naisten hattu.
Millasta Hamtaro.
Eemelistä Aapo näyttää tytöltä.
Eli UGH, 
raati on puhunut, toinen tupsu poistetaan ja toinen kiinnitetään keskelle päätä,
mutta käyttöön tulee,
koska keltaista Keloa ei tahdo enää täältä päin löytyä.
 
Ps. Missä se meijän lumi on???


1 kommentti:

  1. Suloinenhan tuo hattu on! Sainkin siitä inspiraation ja meidän 'vauva' sai myös kaksitupsuisen hatun, mutta pienemmillä tupsuilla ja ommeltuna, kun ei tuo virkkaaminen suju! :)

    VastaaPoista

Rakastan kommenttejasi - kiitos!