TERVETULOA

Maalais näkökulmaa kaupunkilaisten sekaan. Poikkeaako elämämme niin radikaalisti kaupunkien sykkeestä?
Lapsiperheen elämää parhaimmillaan ja pahimmillaan.
Mitähän sitä tänään söis? Mitähän pukis päälleen?
Elämän suuria perus kysymyksiä - tosissaan pilke silmäkulmassa.
Ilonpisaroita, huolen häiviä, suuria saavutuksia, hienoisia riman alituksia ; arkea , sitä parasta itteään.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Mitä tapahtui äidin ja isin unille?


Rakas viides iltatähtemme, pikku hippi muutti kaksi yötä sitten omaan huoneeseen.
Lapsi nukkui ensimmäisen yön hyvin.
Äiti ja isi ei.
Toisena iltana äiti ja isi puhuivat ratkaisusta ja olivat toimineet mielestään väärin.
"Ei pientä voi yksinään nukuttaa,
eihän me olla tehty lapsia siksi, että halutaan niistä öisin eroon,
mitä jos ei kuulla kun se itkee,
viimenen pieni jne."
Lapsi itki 02.00, äiti juoksi huoneeseen ja otti lapsen syliinsä ja kiikutti äitin ja isin väliin.
Lapsi suukotti ja sanoi "Rakas"


Ja kuten kaikissa saduissa, tässäkin onnellinen loppu;
lapsen sänky siirtyi jälleen äitin ja isin huoneeseen ja
niin he nukkuivat onnellisena aamuun asti♥

Ehkäpä se armeijaan pääsee ilman meitä♥


4 kommenttia:

  1. <3 ei niistä pienistä piiperoista raski luopua :) meidän keväällä täyttävä 3v odottaa huoneen vaihtoa ja 1v kuopus siirtoa pinnasänkyyn,mutta ei sitä siirtoa tohi tehä...uni tulee itelleki paremmin,ku tuhiseva nyytti nukkuu kainalossa ;)

    VastaaPoista
  2. :) Meilläkin siirto oli vaikea, äidille! Lapsi nukkuu paljon paljon paremmin ja nykyään äitikin. Tosin itkuhälytin on käytössä, vaikka vierekkäisissä huoneissa nukutaan, ettei vahingossakaan joudu yksin itkeskelemään, pieni!

    VastaaPoista

Rakastan kommenttejasi - kiitos!