Jotain sitä on ihmisen harrastettava

Kuten jo aamulla kertoilin,

ompelu innostukseni on säilynyt.

Sisävaatteiden ostoa välttelen,

koen tavallisen trikoopaidan 25e hinnan pelkän merkkilapun takia kohtuuttomaksi

ja kun satun omistamaan tosiaan yhä vaan sen x metriä kangasta

ja mikä parhainta,

 mun nuorin trio oikein tappelee siitä kuka saa vaatteita toivomastaan kankaasta,

niin koen tämän harrastukseni jopa kaikin puolin tarpeelliseksi.

Eniten tykkään ommella Aapolle, 

koko 98cm on just se kivoin koko ommella,

seuraavaksi eniten vaatetta syntyy Nooalle,

134cm pituudella 110cm levyisiä.

Nooan kaapista voi melkein siirtää Niilon kaappiin kaikki,

niin Niilo rukka jää vähemmälle.

Tänään poika toivoi huomiselle viskaripäivälle jotain uutta itselleen.

Pikaisen silmäilyn tuloksena löytyi mieluinen kettukangas,

johon toivoi tähtihihoja.

 Vääränvärisillä langoilla,kaulus päin prinkkalaa,

mutta onnellinen ketunpoikanen kävi innoissaan nukkumaan ja odottamaan,

että saa paidan aamulla päälleen.

Viikonloppuna halusin koittaa kierrätysompelua,

tosin tässä oli isoveikan uusi HM;n neulepaita josta kokeilua aloin tehdä.

Napinläpiin mulla ei riitä kärsivällisyys,

joten kamit tilalle.

Tästä tuli kiva,

Aapolle 104cm pappatakki.

Muutenkin olen ihastunut kaikenlaisiin neuloksiin,

alkaa itsellänikin olla jo useampia,

koska uskon siihen että se talvi tulee...

 

Tuleehan se,

eikö niin???