Tänään onkin todellinen maanatai fiilis.
Nenä on niin tukkeessa kun voi olla ja tuntuu, että koko naama poksahtaa päästä.
Navetalla ulkopuolisten urakoitsijen hommat tuntuu tökkivän.
Harmittaa vietävästi,
on laitettu sellaisia rahasummia navettaan kuitenkin kiinni,
että olis kiva jo päästä töihin,
mistä sitä rahaa vois hiukka tulla tännekkin päin.
Kun odottaa viikon sitä ja viikon tätä niin hommat suoraan sanoen kusee kintuille.
Ja nämähän on niitä maksettuja päivämääriä, grrrrrrrr!!!
Eskarilainen ilmoitti aamulla,
ettei muuten pue koko keltaista (raidallinen) paitaa päälleen,
kun lempivärit on oranssi ja musta.
Ruuanlaittojen ja kahvitusten välillä ompelin sitten paidan musta keltaisena
(mitään oranssia kangasta ei varastoista löytynyt)
ja se kelpaa,
on viikattuna aamukasassa valmiina:)
Ompelin myös pojille keväisemmät tuubit.
Aapon tuubissa on neljää eri raidallista, voi käännellä vaatteiden värin mukaan eri puolia.
Pitkään olen ihaillut erään suomalaisen firman housuja,
mutta en ole raskinut tilata...
Omalla kaavalla vähän sinne päin Aapolle.
Ja perus leggarit, niitähän tarvii aina:)
Keltaista, hyvin keltaista!
Huomaatteko, että äiti sai hyvällä alella monta metriä halpaa raitaa???
 |
| Onneli oli tänään kiukkuisuuden lisäksi myös hyvin väsynyt ja sukaton, koska onnellit haluavat nähdä varpaansa aina ja koko ajan... |
Meillä on täällä tänään ollut "Onneli" jota ei saa kutsua Aapoksi.
Ja Onnelilla on pullo, johon taas rankasti on lipsuttu Onnelin sairastaessa...
suotakoon se nyt flunssakaudella,
kun ei Onnelilla ole sitä tuttia ollut niin toi pullo on vaan jotenkin jäänyt...
Ootteko ikinä kuulleet sitä satua, jossa pieni tyttö eksyy äidistään.
Häneltä kysytään miltä äiti näyttää ja tyttö vastaa aina että
"minun äitini on maailman kaunein"
Hänelle tuodaan näytille kaikki kauneimmat naiset ja aina tyttö pyörittää päätään ja itkee,
kunnes väkijoukosta juoksee punakka pullea nainen
ja tyttö kiepsahtaa hänen kaulaansa ja kertoo ylpeänä:
"Minun äitini on maailman kaunein"
Meillä kävi tänään niin.
Makasin iltapäivällä puoli nukuksissa sohvalla ja Niilo tuli kainalooni.
Painoi vahingossa kyynärpäällä mahaani ja hihkaisi innoissaan:
"Äiti, ihanaa sä oot taas tosi pehmee, kuinka sä oot näin nopeesti muuttunu takas?"
Olin imarreltu;D
Alkuillasta tyhjenneltiin tiskikonetta ja siellä oli peili.
Niilo ojensi mulle peilin ja sanoi
"Nyt sä voit katsella sun kauniita kasvojas tästä kun tää on niin puhdas"
Että kysykää vaikka Niilolta,
niin oma äiti on aina se maailman kaunein♥
(oikeesti nauroin molemmille jutuille varmaan tunnin,
mutta oli mun murunen aika hellyyttäväkin♥)
Nyt Buranaa ja unta,
huomenna parempi päivä!
Ihanat kommentit, ihanat lapset, ihanat raidat!
VastaaPoistaJa on meilläkin tällä viimeisellä vielä tuttipullo, tutti jäänyt jo vauvana pois, kaikilla isoimmilla tuttipullosta luovuttu siellä vuoden tienoilla, mutta kummasti tämä viimeinen se vaan pysyy vauvana näin pitkään... ;)