TERVETULOA

Maalais näkökulmaa kaupunkilaisten sekaan. Poikkeaako elämämme niin radikaalisti kaupunkien sykkeestä?
Lapsiperheen elämää parhaimmillaan ja pahimmillaan.
Mitähän sitä tänään söis? Mitähän pukis päälleen?
Elämän suuria perus kysymyksiä - tosissaan pilke silmäkulmassa.
Ilonpisaroita, huolen häiviä, suuria saavutuksia, hienoisia riman alituksia ; arkea , sitä parasta itteään.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Aarteenetsintää

Lapsityövoimaa taas hyödynnetty.
Tänään oli vuorossa aarteenetsintä.
Nooa ja Niilo saivat magneettikepit ja se joka löysi enemmän nauloja, ruuveja tai pellinpalasia navetan ympäriltä sai ison pääsiäismunan.
(Saa huomenna kun menen Lahteen)
Niilo etsi yksin reilun tunnin verran ja Nooa seurana kymmenen minuuttia.
Etsinnän loppuessa Niilo kertoi onnellisena,
että tuli tasapeli,
yhtä hyviä jätkiä kumpikin...
ja jostain kumman syystä sai käsitellä Nooan parasta Hero Factorya...
tais taas isoveikka vähän vedättää:D



Ja voi juma tota pientä ihmistä!
Maailman ihanin ja suloisin kunhan vaan ei pueta, pestä peppua, vaihdeta vaippaa, pestä hampaita,
syödä...
Ulkonäkö on oikeesti pettävä!
Mä en tosiaan ole seitsemän edellisen kanssa tiennyt mistään uhmaikäisyyksistä,
nyt jo epäilen lapseni (ja omaa ) mielenterveyttäni.
Meillä ei puhuta mistään pienistä kohtauksista,
vaan lähes joka aiheesta tulee kunnon itkupotkuhikiraivarit.
Tätä on jatkunut nyt viikon verran,
tuntuu jo vuodelta...


Ja työ jatkuu pojilla majan rakentamisella.
 
 
Tästä tulee oikea tosimiestenmaja,
iskä saa tehdä sinkotukia ja ninja kilpiä ja karhunrautoja ja...
todellisuudessa iskällä taitaa olla jotain vähän isompaakin kesken.
Ja vaikka meijän isi osaakin melkein kaikkea,
luulen että osa noista suunnitelmista ei toteudu ikinä:)
 


Väli aikoina pojat kattoivat pöydänkin oikein koreaksi.


Ja mitä tekee äiti?
Pesee navetan ikkunoita,
38 ikkunaa!
Tänään pesin vaan ulkopuolelta kaikki kahteen kertaan.
Huomenna sisältä ja siellä on vielä yhdeksän hervottoman suurta ikkunaa karsinoitten välissä.
Onneksi nää on "vaan" navetan ikkunoita ja pikku raidat ja valumat ei niin haittaa.
Mä oon nimittäin supersurkea ikkunan pesijä ja se on mun inhokki kotityölistalla ensimmäisenä
ja tähän aikaan illasta koko päivän ulkoilleena KAIKKI muut kotityöt tulee kakkosena.

Viime päivinä uni on tullutkin jo tosi aikaisin,
alkaa olla grande finalet navetta työmaalla-
VIIMEINKIN!!!

3 kommenttia:

  1. Oi uhmaikä... Välillä on vaikea päättää itkisikö vai nauraisiko itse, kun ikinä ei mene oikein päin. Jotta zeniä.

    Lapsilla noissa rakentelujutuissa tuntuu olevan törkeintä se suunnittelu ja prosessi. Lopputuloksen ei niin ole edes väliä. Mut sun rakentelemisesi lopputulos näyttää tosiaan olevan hyvällä mallilla. :)

    Huomasitko muuten tunnustuksen, jonka annoin sinulle? ;)

    VastaaPoista
  2. Meilläkin uhma on nostanut päätään, en edes muistanut sellaisen olemassaoloa! :D Murrosikäisten keskellä meidän yksi pieni uhmaikäinen tuntuu kuitenkin toistaiseksi jopa melko lepposalta tapaukselta! ;)

    Mukavia puuhia teillä siellä! (Paitsi ikkunanpesu, täälläkin se on inhokki numero 1)

    VastaaPoista
  3. Meidän keskimmäisellä on ollut niin kova uhma, että oikein suuttuessaan kaveri tulee ihan suoraan päälle. Siinä sitä on sitten vietetty aikaa erilaisissa lukkoasennoissa ja sohvalla kiinni pitäen. Sitä kesti useamman kuukauden. Oli aika pitkä aika.

    VastaaPoista

Rakastan kommenttejasi - kiitos!