Sinun arkesi

jonkun lapsuus.

Tällä hetkellä koskettava juliste tuli tänään Meidän Perheen välissä.

 

Hain Niiloa kerhosta perjantaina.

Istuskelin eteisessä odottamassa ja kuuntelin kun kerhotäti kertoi Pyhäinpäivästä;

Jumalanpalveluksista ja epäkristillisistä,

mutta hauskoista Halloween juhlista.

Kuului tuttu, kantava pienen pojan ääni;

"Me ei keretä sinne. Me ei käydä missään,

kun meijän iskä on aina töissä."

Toisaalta huvitti, toisaalta tuli paha mieli;

tottahan Niilo puhui.

Iskällä on ihan valtavasti töitä rakennuksella;

aamulla lähtee raksalle kuuden aikaan ennen kun me edes herätään ja illalla kun viimesiä yritän saada maate kymmenen maissa tulee sisään.

Silti ollaan kaikki innolla hommassa mukana.

Meille kaikille on tosi tärkeetä kun meille tulee eläimiä; 

lapset on aina valittaneet, että eihän me olla edes maalaisia kun meillä ei ole eläimiä:)

Töitä riittää tälle talvelle ja sen jälkeenkin,

mutta ihanaa kun saa olla mieleisessään, itse tehdyssä työpaikassa.

Tänään yhdistettiin arkea ja lapsuutta,

kun Nooa halusi opetella kunnolla leipomaan pullaa,

koska eskarissa perjantaina leipomispäivä.

Näitä me sitten herkuteltiin päiväkahvilla.

(Siis kaikki muut herkutteli, paitsi minä;

nyt on tsemi päällä ja herkut narikassa...)