TERVETULOA

Maalais näkökulmaa kaupunkilaisten sekaan. Poikkeaako elämämme niin radikaalisti kaupunkien sykkeestä?
Lapsiperheen elämää parhaimmillaan ja pahimmillaan.
Mitähän sitä tänään söis? Mitähän pukis päälleen?
Elämän suuria perus kysymyksiä - tosissaan pilke silmäkulmassa.
Ilonpisaroita, huolen häiviä, suuria saavutuksia, hienoisia riman alituksia ; arkea , sitä parasta itteään.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Arki , oi kiireinen ihana arki

Meillä on nyt seuraavan kuukauden verran kuusi timpuria miehen lisäksi töissä.
Talvirakentaminen ( nykyinen useimmin käyttämäni sana kenties) on niin hektistä,
että nyt ei uskalla lasketa tuntien kuluttamaa euro määrää,
nyt paiskitaan töitä täydellä miehityksellä ja lihaksilla.
Mun äiti tulee huomenna pariksi päiväksi ruuanlaittoon ja lapsenvahdiksi,
rakennuksella tulee niin paljon "roskaa", että yhdellä eli mulla menee koko valoisa aika rojun keräämiseen.
Huomen aamulla alkaa kattotuolien nosto ja tiistaina tulee kattopellit.
Mä oon leiponut koko alkuillan ja jokaisen kahvin ja ruuanlaiton välissä,
että on parin päivän kahvitukset kasassa,
mummolla riittää puuhaa ilman totakin hommaa.

 Itse kyllä tykkään, kun on tekemistä;
vähän haastetta oman jaksamisen kanssa,
vaikkakin aamuisin tuntuu välillä, että on ihan raato.
Enemmän tahtoisin tehdä raksahommia,
mutta jonkun on taustatkin hoidettava.
Mies on kyllä kanssa väsyneen näköinen,
mutta aina uuden vaiheen alkaessa innostuu  uudestaan ja uudestaan.

Paljon on aiheuttanut keskustelua asian "järjellisyys"(muualla kun meillä kotona)
Miksi maksaa xxxeuroja saadakseen itselleen työpaikka?
Miksi näin vanhana (minä 44v ja mies 46v)?
Kannattaako?
Meitä ei huolestuta;
likvi on laskettu kannattavaksi,
ei tahdota viedä lapsia hoitoon,
halutaan, että ainakin toinen on aina pihapiirissä kun lapset tulevat koulusta jne.

Järkisyitä voi listata vaikka kuinka paljon,
mutta pitääkö kaiken aina toimia järjellisesti?
Meillä on tähän mahdollisuus ja halu ja into.
Joskus on vaan otettava haaveen syrjästä kiinni ja hypättävä mukaan.

Uskokaa tai älkää,
mutta 15 vuotta sitten en tiennyt mitä eroa on äestyksellä tai kyntämisellä,
en ollut ikinä ajanut traktoria, en edes tajunnut, että on muitakin kun Valmetteja,
en tiennyt, miten paljon on tehtävä, ennen kun esim. heinäpaali oli hevosen edessä,
en tiennyt mitä moniosaajia maanviljelijöiden on oltava,
oli miljoona asiaa mitä piti itsestäänselvyytenä...
olin kaupunkilainen-
joka vaan haaveili kaikesta tästä♥

Vähän sekavaa pohdintaa,
mutta tänne mä kuulun;
maaseudulle.

Tiesittekö, että (mun) onni asuu maalla♥




Ps. Meistä voi lukea  tarinan perjantain Maaseudun Tulevaisuudesta ;)

4 kommenttia:

  1. Meille tulee MT tarttee lukee siis. Mähän olen maitotilan tyttö ja veli jatkaa sitä. Arvostan maajusseja ihan hulluna. Se on vaativin ammatti mitä tiedän. Ja taitaa se olla palkitsevinkin.
    Mullakin in sopivan haastavaa nyt kotona ja töissä. Väsyttää, mutta nautin. Ja pääsen tänään töissä haastattelemaan palkittua maajussia maaseudun positiivisesta tulevaisuudesta.
    Olin keväällä luennolla, jossa sanottiin pääsyyn ihmisten asumiseen maalla olevan se, että ne haluaa asua maalla . :D mä uskon meitä aina riittävän, meitä jotka vaan haluaa asua maalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tsempit sinne! Teette työpaikan itsellenne ja jatkajalle kanssa. Kyl joku varmasti jatkaa. Mun vanhemmat teki ison laajennuksen 45 vuotiaina eikä niitten ole tarvinnut katua. :)

      Poista
    2. Voi Hupulainen, Tykkään susta😊

      Poista
  2. tiiätkö?Määki oon maatalon tyttö ja nähny ihan likeltä mitä se maitotilan pyörittäminen on :)Jotenka sydämestäni asti arvostan teidän tekemää työtä ja kannustan yrittämään edelleenkin.
    Meille tuli jonkun aikaa MT ilmaisena,mutta ehottomasti etin käsiini tuon lehden ihan teidän haastattelun takia :)
    hurjasti voimia ja jaksamista sinne rakennus-urakkaan!

    VastaaPoista

Rakastan kommenttejasi - kiitos!