Eräässä ammattilaisblogissa oli kirjoitus yksinhuoltajuudesta ja sen vaikutuksista mm. raskaudenjälkeiseen masennukseen.
Itse jäin yksinhuoltajaksi varttuessani kolmatta lastani seitsemännellä kuukaudella,
isompien sisarusten ollessa vajaa 5v ja 10kk.
Kyllä harmitti, itketti ja v...tti jäädä yksin 26vuotiaana,
vaikkakin suhde olikin kaikin tavoin epäonnistunut.
Tukea silloin vuonna -95 sai 200mk korotettua lapsilisää kuukaudessa per lapsi.
Välillä oli aivan järkyttävän tiukkaa taloudellisesti ja henkisesti.
Mutta, mutta...
me selvittiin ilman yhteiskunnan apua!
(vai lasketaanko asumistuki sellaiseksi?)
Yksinhuoltaja aikoinani ostettiin ipanoiden kanssa eka oma hevonen,
käytiin uimahalleissa, perhekerhoissa, riideltiin, rakastettiin, kävin vuorotöissä, tytöt hoidossa,
tavattiin kavereita...
elettiin ihan normaalia perhe elämää.
Meillä oli ihan mielettömän tiivis oma pikku perhe;
oltiin minä ja mun kolme muskettikoiraa ♥
Voisin kirjoittaa,
että olin niin väsynyt välillä, että olo tuntui ihan zombielta, pinna oli niin kireä,että olisin voinut kuristaa jonkun, masensi niin paljon, että itkin monena iltana kun sain ipanat nukkumaan ja valvoin öisin tekien laskelmia millä pärjätään ens kuussa,
saisin varmaan paljon myötätuntoa, mutta taas kerran mutta, muttta...
vaikka edellä kirjoittamani asiat ovatkin totta,
niin olin päättänyt jaksaa ja selvitä
ja näin teinkin.
Kiitos Tessa, Senni ja Ellli;
kaikki olitte niin toivottuja ja rakastettuja,
että teijän takia venyin melkein mihin vaan ja kasvoin oikeesti aikuiseksi♥
Miksi nyt kirjoitan tälläistä?
Koska, erehdyin yhtymään JONKUN TOISEN kirjoittamaan sanaan "eriävään mielipiteeseen"
tässä mainitsemassani ammattilaisblogissa,
niin tämä ammattilainen väittää minun kirjoittavan anona samasta ip-osoitteesta kun tämä toinen uskalias eriävä mielipide.
Eli, otamme tämän opiksi,
jos kommentoimme ammattilaisille niin vain myötäeläen,
vaikka tilanne olisi itsellesikin tuttu ja olisit omasta kokemuksestasi johtuen erimieltä
polttavasta aiheesta,
muuten leimaudut lähes valehtelijaksi.
Ps. Ammattilainen huomasikin käsittäneensä asian väärin.
Minua ei siis enää syytetä omien sanojeni "plagioinnista":D
Jääköön tämä kirjoitus nyt tänne,
"pahoistakin" asioista saa ja pitää puhua;
itse tykkään toimia ihan omalla nimelläni ja omilla mielipiteilläni:)
Ps. Ammattilainen huomasikin käsittäneensä asian väärin.
Minua ei siis enää syytetä omien sanojeni "plagioinnista":D
Jääköön tämä kirjoitus nyt tänne,
"pahoistakin" asioista saa ja pitää puhua;
itse tykkään toimia ihan omalla nimelläni ja omilla mielipiteilläni:)
Olet hieno nainen ja äiti.
VastaaPoistaMulla ei ole sitä ohjelmaa ip-osoitteiden seuraamiseen, mutta ilmeisesti siinä voi olla virhetulkintojen vaara. Tuollaiset väärinkäsitykset on tosi ikäviä.
Mullakaan ei ole ip-ohjelmaa ja en jaksa kyllä hankkiakkaan; onneksi on blogistanian ulkopuolinenkin elämä:) Täähän on vaan täälänen yhden naisen keskustelu päivän tapahtumista.Mulla kyllä vastaavasti on rankat mielipiteet ja oma nimi , jota kommentoidessa käytän:D
VastaaPoistaJa tykkään tietynlaisista vastakkainasetteluista ja hyvistä väittelyistä, mustamaalaamatta ketään. En todellakaan ole aina hieno nainen ja hyvä äiti, mutta virheistä oppii ja elämä opettaa:)
No just räiskähtelevyys on hienoa; aitoa!
VastaaPoistaNoitahan tulee... Mä just päätin lopettaa keskustelemisen yhdellä fb-palstalla, kun sain myös syyttelyä valehtelusta ja siitä, että en itse tiedä, mitä mieltä olen asioista. ;) Piisasi ääliöiden seura siinä vaiheessa.
VastaaPoistaMutta kovasti rankoista ajoista olet selvinnyt kunnialla.
Joo, näitähän tulee:) Ei ollu aina aikoinaan kivaa, mutta eipä ollut paljon vaihtoehtoja kun selvitä:) Henkiin jäätiin ja ihan suht normaaleilta noi kolme vaikuttaa♥ Kaitpa se on kuitenkin kiinni siitä asenteestakin ja mut on opetettu, että ihan pienistä ei ruikuteta, musta se on ollu hyvä opetus ja sillä on menty, ilman sädekehää:)
Poista