a BEAUTIFUL body

Tähän haasteeseen oli pakko tarttua.

Minä 43v, kahdeksan lapsen äiti, kaksi lasten lasta.

171cm ja 72kg.

Äsken pikaisesti napattu kuva.

Minua raskaudet ovat kohdelleet hellästi.

Ei raskausarpia, ei suonikohjuja, ei roikkuvaa vatsanahkaa,

suurentunutta kengännumeroa, levinnyttä lantiota.

En voi syyttää äitiyttäni vartalostani.

Raskausajat ovat aina olleet elämäni parasta aikaa.

Rakastan hyvää ruokaa ja herkkuja,

vartaloni suorastaan himoitsee niitä.

virheet kehossani ovat itseaiheutettuja.

Nuorena (ja vieläkin usein) tunsin (tunnen) itseni isommaksi ja lihavemmaksi kun muut naiset.

Tuntuu, että vartalossani on eri osia joita voisi korjailla,

esim. pelastusrenkaasta voisi vähän tiputella ruipeloihin jalkoihini...

Ennen Aapon syntymää laihdutin kymmenen kiloa ja olin muuten TOSI tyytyväinen itseeni,

raskaus ei tuonut kiloja takaisin,

syöminen toi.

Vasta nyt yli 4kymppisenä olen opetellut hyväksymään omia puutteitani,

opetellut pukeutumaan muuhun kun mustaan,

opetellut korostamaan sitä mitä ei voi peittää.

On vieläkin liian paljon päiviä,

että inhoan puutteitani (ylimääräisyyksiäni)ja peilikuvaani,

valitan liikaa...

kaikkea ei voi muuttaa,

kuten vääristynyttä omaakuvaa,

sen kanssa pitää opetella elämään.

Löysyys vatsaassa ja lantiossa häiritsee,

mutta minä olen TERVE ja ONNELLINEN.

Ei loppujen lopuksi ole tärkeää onko ylipainoinen vai alipainoinen-

kunhan löytä sen tasapainon.