Aina puhutaan haikeudella kun lapset kasvaa.
Puhutaan pienten lasten huolista.
Puhutaan niistä unettomista öistä pienten lasten kanssa.
Pelätään ja uskotaan.
Mutta, uskokaa tai älkää...
Huoli ja pelko, usko ja rakkaus vaan vahvistuu vuosi vuodelta.
Ikävä on kova omia pesästä lentäneitä.
Senni palasi kahden kuukauden työssäoppimisesta kouluun,
Tessan porukka lähti tänään kotiaan,
Elli nähdään vasta hiihtolomalla (viimeksi jouluna)
ja mitä tekee äiti?
IKÄVÖI
ja tuntee taas tänään tyhjenevän pesän traumaa.
I know the feeling...
VastaaPoistaMua kans niin välillä ahdistaa kun pesä tyhjenee...mut välillä kun kaikki koolla ja vielä lisää tullut perheeseen väkeä niin tuntuu että huh kun taas talo hiljenee....vaikka rakkaita ovat minulle kaikki. Murehdin heidän siis isompien murheita vaikka ei tarvitsisi, henosti on jokainen omat murheensa kantanut ja jaloilleen päässyt...pienet lapset pienet murheet isot lapset isot murheet...niin se vaan menee..
Teillä tais olla kiva reissu se Rukan...kuvat ainakinniin ihanat.
Huomasitko viestini niistä Moonkids housuista...että kiinnostaisko Niilolle keltaiset ja turkoosit...samat värit kun haalarit mitä Aapolle otit..
:)
PoistaReissu oli kiva, vaikkakin kotiinkin on aina kiva tulla:)
Niilo ei suostu pitämään kun farkkuja ja slimmejä, muuten oisin heti keikannut ne M oonkidsit:)
Mä saatan kuvitella kyllä. Ahdistaa jo ajatuskin et mitä sitte ku ei muksuja enää ole. Mitä sitte pitäs muka tehdä. Toivottavast tulee paljon lapsenlapsia :D
VastaaPoistaOnneks täällä on vielä noi esiteinit ja trio♥, muuten oisin hukassa:)
PoistaVaikea vielä kuvitella, vaikka toki mielessä on käynyt... Kolmen teinin kanssa melko useinkin! ;)
VastaaPoistaVaikeinta varmasti kun täytyy vain luottaa ja toivoa, että pärjäävät elämässä.
Kyllähän jokainen aina sen paikkansa (onneksi) löytää♥
PoistaAika kultaa muistot...oliks meijän likat hankalia;D...hih!
Minä en vielä edes uskalla ajatella murrosikää :(
VastaaPoistaToisaalta tässä hetkessä ajatus omasta rauhasta ja ajasta tuntuu ihanalta.
Mullakin on vasta ensimmäinen kokemus pojan murrosiästä tai alkavasta sellasesta, tytöillä se meni loppujen lopuksi aika kivuttomasti:)
PoistaNeiti 11v. osoittaa kyllä superoireita;/...
Me ollaan isin kanssa naurettu, että se oma aika alkaa suunnileen kun me päästään eläkkeelle tai sitten on jo liuta lapsenlapsia ja ehkä jos Sisu tulee vanhempiinsa niin on jo lapsenlapsenlapsiakin:D
Toisinaan sitä niin toivoo että saisi olla viikon yksin, vaan jo illassa tulee ihan hirveä ikävä, noita kaikkia mussukoita ja muruja :)
VastaaPoistaNyt nainen, pistähän sähköpostia ja summaa tulemaan!!!
Mä oon läheisyysriippuvainen; lapset tuo mulle turvaa, inhoan ja pelkään yksinäisyyttä:)
PoistaMitä sitä säpöä laittamaan, sanotaan vaikka HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ:) (Eikse kohta ookkin?)