Pyhä päivän ratoksi osa yksi lensi tietotekniikka toimitsija Niilon avustuksella bittiavaruuteen.
Meillä on täällä potilas...
hei, tämänhän mä kirjoitin eilen...
ei, nyt meillä on eri potilas.
Kelkkapulkka onnettomuuden vuoksi Eemelin ylähuulta komistaa kuusi tikkiä.
Se, että päivystykseen on matkaa 55km suuntaansa,
on jo luku sinänsä ( onneksi iskä kuskina),
vaikkakin pieni harmi ylimääräisten sydämentykytysten määrään verrattuna;
on ikävä saada tietää lääkeaine yliherkkyydestä
siten, että päälle iskee anafylaksia Lidocainista.
Sanoinhan jo äsken, että isi kuskina ja tajusi soittaa kotimatkalla hengitysvaikeuksista kärsivälle ja kasvojen turvotuksesta kärsivälle pojalle ambulanssin,
josta ensiavun jälkeen takaisin sairaalaan tarkkailuun.
Histamiiniä ja tarkastuksia.
Tilanne laukesi ja poika kotona.
Tässä lähiaikoina meillä onkin taas sattunut nitä pikku pintavikoja riittämiin,
josko flunssat sitten pysyykin poissa....
Parempi vai pahempi?
Huhhuh! Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin! Mikä säikähdys! <3
VastaaPoistaHui kamala! Äitinä olon ehdottomasti kamalin puoli on jatkuva huoli lapsista, itselläni sydän pomppaa kurkkuun jo ihan pienistä kolauksista, olisin varmaan saanut sydänkohtauksen tälläisesta onnettomuudesta. Paranemisia Epulle!
VastaaPoistaOnneksi oli iskän kanssa matkassa, ettei me oltu pikkujätkien kanssa kuskaamassa!
VastaaPoistaJa onneksi oli lievä reaktio. Huuli kyllä paranee hyvin, tänään jo turvotus vähentynyt lähes kokonaan:)
Eppu on vahva poika<3