Ulkona haravoidessa mietin tätä bloggailuani.
Tämä on mun kolmas yritykseni saada oman näköinen blogi.
Sellanen joka oikeesti kertoo minusta, meistä.
Meidän perheestä. Mun elämästä, mun silmillä nähtynä.
Eka blogini "Piiri pieni pöyrii" oli hyvä yritys,
joka kaatui siihen, että siitä tuli liian henkilökohtainen tilitys.
Lopetin ja aloitin" Luosalan" vähän neutraalimpana,
mutta se ei kaksivuotisen elämänsä aikana tuntunut ikinä omalta.
Oli vähän niin kun kuva ja kuvateksti
tai
kuvateksti ja kuva...
Jos joku tänne eksyy, niin kerron vähän taustoista, mistä juttu alkaa.
Eli minä, Annu olen 43vuotias kotiäiti.
Kahdeksan lasta, joista viisi nuorinta asuu kotona.
Kahden pienen mummo, joiden edes ottamuksia voi seurailla SisuPussissa ja Sirpaleenassa.
Meillä on viljatila täällä Päijät-Hämeessä.
Eli mies, maailman paras sellainen, on maanviljelijä joka harrastaa kaivinkone urakointia
eli on työnarkomaani.
Meillä on Suomenhevonen ja kaksi shetlandin ponia, koira ja kissa.
Pää täynnä ideoita,
joiden toteutus satunnaista.
Maailman sosiaalisin erakko-
laiska lähtemään kotoa, mutta rakastan ihmispaljoutta ja seuraa.
Harrastukset pöyrivät pääsääntöisesti näissä kotinurkissa-
satunnaiset käsityö jutut, ponit, koti...
Rakastan shoppailua netissä (+livenä)
Shoppailu on aina yhtä antoisaa tapahtui se kirppareilla tai "desing shopeissa".
Minä olen meidän perheen tunne-mies järki.
Kotiäitiyden, erakoitumisen estämisen ja muistojen säilymisen nimeen
blogin pito + muiden blogejen seuraaminen
on terapiaa.
TERVETULOA MINUN MAAILMAANI!
ps.Ja ihan kamalasti kirjoitusvirheitä joista syytän vanhaa läppärini näppäimistöä
ja huonoa kielioppiani,
mutta eiköhän asiat julki tule puuttuvilla konsonanteillakin ja väärillä yhdyssanoilla,
puuttuvine pilkkuineen.
Löysinpäs sinut...en millään voinut uskoa että jättäisit bloggailun tauolle, heh.
VastaaPoistaJa tiedän mitä tarkoitat...minäkin yritän tehdä blogin toisensa perään ja etsin sitä omaa tyyliä ja juttua....ja aina jossain välissä huomaa et hei tääkin meni mettään...
...mutta mukana taas =)
Tää on kuitenkin "se joku oma juttu" ja hauskaa ja koukuttavaa ja... täällä taas!
PoistaEhkä tällä kertaa onnistuu ja tästä tulee sun näkönen:) Ota pois käytöstä toi sanavahvenne!
VastaaPoistaJoo, tietenkin, sähän tunnet mut ja tiedät tavoitteeni;DDD
PoistaOot takas, kiva :)
VastaaPoistaOot takas, kiva :)
VastaaPoistaJesh, sä oot back!
VastaaPoista:)
PoistaTakamus puutui ja ruokikselle tuleva mies meinasi jäädä ilman ruokaa, kun oli ihan pakko käydä läpi joka ainoa kirjoituksesi. Toivottavasti et ihan näänny kommenttitulvaan.
VastaaPoistaMinusta tämä blogi näytti kyllä aika hyvin sinulta. Ainakin olet tullut rohkeammaksi olla oma itsesi ja mikä lukijaa/katsojaa ihastuttaa, on kuvat työstä, työmiehistä ja tietty kädentaitojesi tuloksista hyvin laajalla alalla.
Minulla oli oikein rentouttava ilta blogisi parissa. Ei voi verrata elokuvaan eikä kirjaan, koska oli kyse elämänhistoriastasi. Mutta huomasin, kuinka monessa asiassa olemmekaan samanlaisia.
Hyvin minulta on unohtunut jo sekin, kuinka kamalan paljon podettiin tauteja tautien perään, kun lapset olivat pieniä.
Toivottavasti kesäkiireesi antavat periksi lähettää kuulumisia.