Heinäautomaatti

Viime päivityksestä on hevos lukumäärämme kasvanut kahdella.

Viime vuonna näihin aikoihin ostin toisen suomenhevostamman Lyyti-Neitin,

 

joka astutettiin Tutuarilla.

Haaveissa oli kaunis tumma tammavarsa (Tutuari on musta)

vaan kuinkas kävikään!

7.6.2016 meille syntyi läsipäinen hennon vaalea orivarsa!

 

Ei mikään pettymys koska varsa on tilaus varsa ystävälleni ja hänelle on tänä vuonna syntynyt viisi varsaa joista kolme oria eli Tokaronille riittää talvella painikavereita. 

Lyyti on kuvan kaunis viisas tamma. Hyvä suku, rakenne ja luonne...

Luonne on naisellinen, suorastaan yliherkkä kaikille muutoksille,

jopa niin herkkä, että kehitti varsomisen jälkeen itselleen VATSAHAAVAN!

Tamma aiheutti lääkäreille ja omistajalleen todistuksen siitä,

että ihmeitä tapahtuu ja tuli kuolemanporteilta viime hetkellä takaisin.

Nyt sitä vatsahaavaa on tutkittu ja hoidettu niin paljon,

että hoitokulut aiheuttavat omistajalle vatsahaavaa...

Yksi kotihoito (halvin) on jatkuvan korsirehun tarjoaminen.

Kyllästyin siivoamaan tarhasta poljettua heinää ja rahavarani eivät anna myöten osto "heinäautomaatteihin", joten oli otettava luovuus kehiin.

Mitä romua ei maalaistalon pihapiiristä löydy niin sitä ei tarvita.

Akkupora ja ruuveja,

tunnin päästä mulla oli oma diy automaatti!

Automaatti on ollut nyt pari tuntia koekäytössä ja tällä hetkellä vaikuttaa toimivalta!

Ja budjetti nolla euroa!

Pikku hiljaa...

...olis aika palata ruotuun.

Eilen illalla saunomaan meno venyi myöhään.

Iltakahveja juotiin  lammen terassilla yhdentoista kieppeillä.

Lapset alkavat olla väsyneitä lomaan.

Alkaa olla ikävä kavereita, aikatauluja ja ehkä eniten innostusta toi eilen hankitut penaalit kynineen.

Ollaan kuitenkin vielä mainoksen uhreja ja
eletään kun viimeistä kesäpäivää♥

Liki puoltoista vuotta kun olen viimeksi päivittänyt!

Näiden parin viime päivän osalle voisi tekosyyksi laittaa kesä♥n,

mutta muuten on syynä ihan puhdas saamattomuus!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...

Niin paljon olis aina tapahtunut ..

mutta Luoja on suonut mulle ihan kiitettävän hyvät verbaaliset lahjat,

mutta kirjottajana olen surkea,

ne suuret ajatukset ei vaan paperille siirry.

Työrintamalla on kaikki rutisonoitunut uomiinsa,

paitsi että eläinten , niinkun lastenkin kanssa jokainen päivä on täynnä yllätyksiä.

Ja kun niitä lapsosia navetassa on se rapiat 160 niin kyllä siinä hyvät ja varsinkin huonot hetket korostuu.

Kohta on kuitenkin vuosi pyörähtänyt ja ainoa negatiivinen asia mikä on tullut mieleen on se, että miksei me alotettu tätä jo sillon 15 vuotta sitten???

Ja jotta jokainen tekstini toistaisi edeltäjäänsä voidaan sanoa että olen ommellut.

Nykyään ompelenkin tosi paljon,

sillä jos vaan mahdollista, olen entistä enemmän vaan kotona.

Sunnuntai aamuna sain hirmu inspiraation ja ompelin Aapolle pari paitaa, pipon, housut ja kaulurin (sekin tosta Roosterssista)
Lauantaina aloittelin tuolla Ompeluelämässä keskustelua vaatteiden hinnasta ja siitä kuinka moni ( ompeleva) äiti  on valmis maksamaan 45e esim. yksistä housuista ja yli kolmekymppiä yhdestä trikoopaidasta;
kaivelin omat kotimaisten valmistajien kankaat ja kaavat ja testailin 15e metri aleilla ostetuista kankaista pääsenkö tuntipalkoille.
No, voin sanoa että hyvin pääsi...
ja näin mekin pääsemme nauttimaan ihanista Aarrekidin,Vimman ja Noshin tuotteista ja vielä ihan luvallisella plagioinnilla.

Mitäs muuten tykkäätte tästä "ilmastonmuutoksesta"?
Joka keväinen masentava ja hurrrr kylmä ilmiö,
en tykkää!

Koko ++40 ja ikä myös

Mulla on ikuinen kriisi.

Kolmekymppisestä asti olen ollut ihan tuskissani ikääntymisestäni.

Pukeutumisesta viis olen välittänyt...

paitsi jos on lähdössä jonnekkin,

joka mun tapauksessa tarkoittanee Lahteen ostoksille menoa...

silti vaatekaapissani on ammottava pula kivoista vähän siistimmistä arkivaatteista.

Mutta...

kun ihmisellä on jo kolme aikuista tytärtä törmään liian usein siihen,

että pukeudun liian samalla lailla kun 20 v nuoremmat tyttäreni.

Joka tapauksessa ompelin taas eilen illalla itselleni niitä liian nuorekkaita,

mutta ah niin mukavia vaatteita.

Historiallinen kuvasarja mummoikäisestä ja mummokokoisesta keski-iän kriisissä painiskelevasta

minusta.

Mallikelpoisen ohjeella toteutettu hihatin. Oikea pikasurautus ja tosi kiva malli!

Tota ihanaakin ihanaa neulosta olen tilannut Kestovaippakaupasta sekä Kankaita.comista.

Ihan uskomattoman pehmeä ja lämmin neulos,

joka ei sisällä lainkaan villaa.

Tästä olen ommellut Ännille pitkiä kalsareita,

koska kumpikin poika kutiaa villasta.

Ollaan kokeiltu merinoakin ja molemmat valittivat silti.

Pipon ja tuubin neulos on Eurokankaan palalaarista,

josta viime aikoina olenkin tehnyt paljon hyviä löytöjä!

Leggarit (mä rakastan kaikenlaisia leggareita!!!) on Noshin jerseystä,

vähän paksumpi, hyvin joustava napakka housuaines.

Vähän farkkumaisen ulkonäkönsä takia,

ei ihan niin kalsari fiilis.

Ompeluksia olisi vinot pinot blogattavana ,

niin itselle kuin lapsillekkin, kunhan vaan joku kuvaisi ne.

Työrintamalla ja lapsiosastolla on joulukuu ollut lähes kaaottinen,

järkyttävä flunssaviirus on kiusannus jälkikasvua ja vasikoita lähes koko joulukuun.

Tällä hetkellä näyttää,

että ensi vuosi alkaa samoissa merkeissä...grrrr!!!

Sanokaa mitä sanotte,

mutta joulussakin on aina parasta se kun se loppuu.

Kierrätys panda

Mun kutistunut trikoopaita ja miehen valkoinen t-paita pääsivät protoksi.

Joustavuus kankaissa hyvinkin eri luokkaa,

valkoinen osa vähän liian iso,

joten vatsa kupruilee,

Käyttöön pääsee kuitenkin.

Malli lahjottu isin salmikarkilla.

Jotain sitä on ihmisen harrastettava

Kuten jo aamulla kertoilin,

ompelu innostukseni on säilynyt.

Sisävaatteiden ostoa välttelen,

koen tavallisen trikoopaidan 25e hinnan pelkän merkkilapun takia kohtuuttomaksi

ja kun satun omistamaan tosiaan yhä vaan sen x metriä kangasta

ja mikä parhainta,

 mun nuorin trio oikein tappelee siitä kuka saa vaatteita toivomastaan kankaasta,

niin koen tämän harrastukseni jopa kaikin puolin tarpeelliseksi.

Eniten tykkään ommella Aapolle, 

koko 98cm on just se kivoin koko ommella,

seuraavaksi eniten vaatetta syntyy Nooalle,

134cm pituudella 110cm levyisiä.

Nooan kaapista voi melkein siirtää Niilon kaappiin kaikki,

niin Niilo rukka jää vähemmälle.

Tänään poika toivoi huomiselle viskaripäivälle jotain uutta itselleen.

Pikaisen silmäilyn tuloksena löytyi mieluinen kettukangas,

johon toivoi tähtihihoja.

 Vääränvärisillä langoilla,kaulus päin prinkkalaa,

mutta onnellinen ketunpoikanen kävi innoissaan nukkumaan ja odottamaan,

että saa paidan aamulla päälleen.

Viikonloppuna halusin koittaa kierrätysompelua,

tosin tässä oli isoveikan uusi HM;n neulepaita josta kokeilua aloin tehdä.

Napinläpiin mulla ei riitä kärsivällisyys,

joten kamit tilalle.

Tästä tuli kiva,

Aapolle 104cm pappatakki.

Muutenkin olen ihastunut kaikenlaisiin neuloksiin,

alkaa itsellänikin olla jo useampia,

koska uskon siihen että se talvi tulee...

 

Tuleehan se,

eikö niin???

Hei blogi,

Hengitätkö vielä? En ole unohtanut sinua. On vaan niin paljon tekemistä ja koneella istuessani olen AINA Facebookin ompeluelämää sivulla.
Rakastan työtäni, tuntuu että näin olisi ollut aina. Sosiaalisuudelle ei jää aikaa,
mutta empä ole sitä ennenkään pahemmin harrastanut.
Seitsemän vuotta vaivannut selkäkipuni on paljastumassa luultavasti selkäranka reumaksi...
Nyt on kuitenkin suht hyvä lääkitys, joka vaan aiheuttaa järkyttävää kutinaa...
Ommellut olen paljon , öisin kuten ennenkin.
Olen yhä yrittänyt tyhjentää kangaskaappejani...

Ps. Olipa kiva valokuvata, kun vaan joku löytäisi laturin. Tänään yritettiin lasten kanssa penkoa joka paiķa, turhaan.
Edes 20 euron löytöpalķkio ei auttanut ketään saamaan ahaa elämystä. Mut mä palaan ehkä entistä tavallisempana. Ei vanha koira uusia juttuja opi.

Yhden naisen lanit jatkuu...

Ompelus tahi pari päivässä jatkuu.

Ompelen jopa varastoon;),

kun innostuksillani on tapana laantua.

Kun navetalta tulen sisään (n.22.30) ompelen pari kolme tuntia ja ...

jätän siivoamatta ja arvanette miltä kahdeksan henkisen porukan koti näyttää kun täällä päivisin vain pyörähdetää jne...

Mutta toissa ja viime yön tuotoksia.

 Aapolle puolilaatikko paita ja keltaista perusraitaa.

 Perus trikoita, sahalaitaset "puolihaaremit"

 Posti toi mulle yhteenaikaan kangaspaketteja, joita Tessa oli tilannut suoraan tänne, että

mummo ompelis naperoille.

Tämäkin rusettikangas on ollut kaapissa markkinointinsa alusta asti;

nyt siitä Sirpalle puoliaatikkomekko:)

Noi laatikkopaidat on tosi kivan näköisiä päällä ,

Aapo enolla sovitettiin toi Sirpan tunikakin:)ja kivalta näytti kaikessa yksinkertaisuudessaan.

 Sirpalle ja Sisulle (tiikeri) hattuja.

 Lettikankaasta Sirpalle paita ja leggarit.

Tää kangas oli musta aluksi ihan kamala!

Kun Tessan mies J toi tämän niin luulin,

että Tessa oli lähettänyt iskälle rätiksi konehallille:)

Mutta, ah ja voi!

Ihana leggareina ja niin ihanan tuntuista!!!

Tästä voisin haluta legginssit itsellenikin.

 Milla pujotteli illalla Ässille vielä helmet.

Sirpa on aito prinsessa jolla pitää aina olla jotain todella naisellista:) ja Sisukin haluaa olla poika prinsessa♥

Milla tätin ylläri;)

 Ja toinen kangas joka mussa herätti aluksi vastenmielisyyttä,

mutta keskiviikkona kolahti ja tuli pakko saada tunne->

tilasin Viljamin Puodista ja ihana yllätys kun paketti oli jo tänään postilaatikossa!!!

Äkkiä piti lähteä navetalta suihkuun ja tehdä Aapolle huppri.

Ja tämäkin kangas on niin laadukkaan tuntuista ja kaunista!

 Ja kun töistä livahdetaan niin samaan lämpimään pikaiset housut,

kuinka ollakkaan Aapolle.

Ja näin komealla jätskiparralla varustettu mies oli mun seurana kun tätä kirjoittelin:)

Jos tänään vielä pari juttua surauttelisi jahka saa navettahommat tehtyä...

Taitaa nuorimmainen olla jo nukahtanut niin saa mennä tekemään työt loppuun.

Taas yritetään

ompelusta päivässä.

Yhä vaan kangaskaapit pursoilee ja päätään nostavan ompelubuumin seurauksena oli pari metriä yöllä lisää tilattava:)

Tosiaan juhannusaattona päätin (taas),

että joku harrastus pitää olla ja ompelu on mulle se rakkain.

Monesti kun joku asia oikein mättää, 

niin ompelen äkkiä vaikka legginssit ja rauhoitun;

joku asia tehty alusta loppuun.

Tässä näitä ompelus päivässä pitää hermoromahduksen loitolla juttuja.

Taas tuttua ja turvallista sekä tuiki tarpeellista peruspertsaa.

Kuten aina oon sanonu niin tykkään kun on mieleinen kuosi,

niin vaatteessa ei (tämän tasoisen ompelijan onneksi;))tarvii olla kummosia lisäyksiä,

vaan ihan helpoimmilla malleilla saa kivoja asuja!

Jopa mekin käytetään Crocseja:)

Kahvitauon lastenvaatebloggaus navetalta:)

Aapo on itse valinnut työvaattensa:D

Ja toinen mies otti likaisen hupparin pois kuvausta varten:)

Tänä kesänä näyttää meillä eniten käytössä olevankin kumisaappaat.

(TÄNÄÄN TOSIN OLISI TARVITTU TALVIKENKIÄ...)

Pikku pojilla ja mulla on päivittäin ollut käytössä Crocsin saappaat keveytensä ja pestävyytensä vuoksi.

Me ei todellakaan kuuluta mihinkään testiperheeseen,

mutta voidaan todeta viimeisen seitsemän vuoden kokemuksella niiden olevan parhaita käytössä.

Pesen kaikki saappaat ja kaikki muutkin Crocsin kengät lähes poikkeuksetta pesukoneessa ja hyvin ovat kestäneet.

Tosin meillä kaikki vaatteet ja kengät ostetaankin käyttöä ei jälleenmyynti arvoa varten,

täällä maasudulla aika harvasta vaatteesta jää myyntikelpoisia,

nippanappa seuraavalle työkäyttöön.

Hauska muuten kun kaikki tuotetestaaja perheet ovat aina kaupunkilaisia ja kuvat testattavista tuotteista on useimmiten otettu jossain kaupungilla ja teksteissä muistetaan kovasti kehua tuotteen käyttökestävyyttä.

Kokeilumielessä olenkin ottanut osaa kaikkiin mahdollisiin "testaajaraateihin" etsiviin kyselyihin ja kertonut rehellisesti, että tuote tulisi maaseudulle ulkokäyttöön;

navettaan, rakennuksille ja konehommiin,

ihme, ettei ole kertaakaan saatu kokeilu vaatteita;)

Ps. Ymmärrän kyllä bloginäkyvyyden tärkeyden, mutta silti olisi kiva nähdä tuotteita tosikäytössäkin:)

Ja älkää huolestuko, meidän lapsilla on kyllä paljon siistejä jopa ihan merkkivaatteitakin;D, joten en tätä ihan hattu kourassa kirjoittanut  !

 

Vauvoja paljon vauvoja♥

Mä täällä itkeä parisen,

tällä kertaa onnesta:)

Tessa sai äsken pienen pojan♥

Sisu ja Sirpa sai odotetun pikkuveljen ja musta tuli siis kolmannen kerran mummo♥

On se vaan palattava maanpinnalle ja työ asioihin.

Eilen viimeinen karsina alkoi täyttyä vasikoista.

Apujoukot hieman rähjääntyneenä, mutta sitäkin innostuneimpina.

Tämä kevät on ja alkukesä on ollut kyllä sellaista sutinaa,

että pysyy vireessä siihen asti kun yöllä sänkyyn ehtii niin ei aivotoimintaa löydy ennen aamu kuutta.

Viiden tunnin yöunilla olo on välillä aika kaaoottista,

mutta sen eteen mistä on haaveillut on valmis tekemään töitä (ja paljon:))

Puolen tunnin päästä tulee loput 29 vasikkaa ja sitten navetta onkin tällä erää täynnä.

Viime vuonna 6.6 päätettiin ottaa vasikoita ja nyt vuotta myöhemmin meillä on uusi navetta ja 150 vasikkaa.

Olen maalainen, ylpeä siitä♥

Ps. Mullakin on näitä naisellisia huolia; kuvittelin että kun paiskii rajusti ruumillista työtä niin laihtuu...

mutta hah, mitä enemmän töitä; sen paremmin ruoka (mässy) maistuu:D ja hauista nopeammin vyötärön ympärys lisääntyy!!!

Kiitäjä

Niilo on laskenut kaksi ja puoli vuotta menemään 10" Cars potkupyörällä.

Kovat renkaat ja tajuttoman pieni.

Ei ole tosin matkantekoa haitannut, 

hyvin meni isille eväät pellolle jopa kolmen kilometrin pituisia matkoja (yhteen suuntaan)kuoppaisia 

sorateitä pitkin.

Viime viikolla ostin tuttavalta Niilolle käytettynä Pukyn.

Nooa arkajalka, joka ei suostu ajamaan normipyörällä,

 hinkui itselleen eilen myöskin potkupyörää.

Meillä on tyttöjen vanhoja pyöränraatoja varastot pullollaan ja ajattelin josko niistä jotain kehittelis.

Puhuttiin asiasta aamukahvilla isille.

Meijän isi ei jostain syystä...

kiinnostunut meijän projektista,

niimpä me Nooan kanssa alettiin itse suunnitella.

Kolme vaaleanpunaista pikku pyörän raatoa, kaksi vajaata mustaa spraymaalipulloa ja neljä luodinreikä autotarraa ja pari tuntia myöhemmin meillä oli

KATU USKOTTAVA POTKUKIITÄJÄ

Ja katu uskottavaan tyyliin tarvittin myös kypärä;

 kypäräksi löytyi Millan vanha pinkki kammotus,

joka sekin sai spraymaali käsittelyn ja täten hyväksynnän uudelta omistajaltaan:)

Nooa oli onnellinen ja äiti myös♥

Äiti poika laatu aikaa.

Ps. Lujaa kulki jo eilen ja ekat laastaritkin polviin saatiin.

Ja Aapolainen oppi ajamaan sillä mini Cars potkiksella tänään . niin tilasin Aapolle pikkusiilistä

tämän.

Maapallo rullaa radallaan

Huhtikuussa elämässäni tapahtui kaksi suurta mullistavaa asiaa.

Hyvästelin isäni. 

Iskä kuoli minun, siskoni ja Millan syliin.

Saatiin asiat kuntoon.

Monta vuotta pois silmistä,

silti jäi sydämiimme.

Kuolema korjasi pahat muistot pois.

Oli rankempi asia itselleni kun osasin odottaa.

 

Nuku rauhassa isi♥

Arki ja työ on lähtenyt rullaamaan täysillä,

vieden minut mukanaan.

Unelma omasta navetasta ja eläimistä on toteunut.

Rakastan työtäni eläinten kanssa.

Ainoa asia mikä on mietityttänyt,

on se miksei tätä tehty aikaisemmin???

 

Tällä hetkellä navetassa on 78 vasikkaa,

maanantaina pääluku on reilu sata.

Seuraava satsi tulee noin kuukauden kuluttua ja sitten pääluku onkin täynnä,

navettaan mahtuu se 165 vusua.

 

 

Voiko näistä olla tykkäämättä?