Joinain aamuina ollaan kaikki pirteitä ja hyvän tuulisia,
vaikka eilen on taas taksimatkalla ollut kiusaamista ilmassa.
Juteltiin aamulla vielä tapahtuneesta:
"Kyllä mä jo pärjään, koska te iskän kanssa rakastatte mua"
Ja voi sinä kaksi viikkoa vaille seitsemän vuotias,
minä rakastan sinua niin paljon♥,
että joskus oikein rintaa puristaa kun sinua katselen.
Ps. Tämä aihe on ihan liian paljon tapetilla;
saisipa opetettua lapsilleen, että meillä kaikilla on oikeus olla omanlaisia.
Saisi kasvatettua niin hyvän itsetunnon,
ettei alistuisi kiusatuksi tai vielä pahempaa sortuisi siihen puuhaan itse.
Joskus aina miettii,
että mikä meitä ihmisiä mättää?
Koska maailmasta on tullut tälläinen,
että jo pienet lapset saatikka aikuiset ihmiset osaavat systemaattisen kiusaamisen jo
melkeimpä muita sosiaalisia taitoja paremmin?
Voi, että tuo on niin raskasta ja niin surullista. Voimia teille! Ja toivotaan että vanhempien rakkaus antaa pienelle niin paljon voimaa, että selviää elämässä eteenpäin. Miten sitä voisikaan saada tuon loppumaan...Eri taksikyydit kun tuskin onnistuu?
VastaaPoistaTämä on niin energiaa syövä juttu!!! Kyläkouluissa nämä tilanteet pienen yhteisön takia niiiin mutkikkaita!
PoistaOpettaja (ei mun bestis:/) ehdotti, että me kuskattais poikaa itse!!! Että näin ne ongelma lapset hoidetaan, koska koulun maineelle on haittaa kiusaamisesta, niin kiusatut muualle....nyt kyllä sanon että VITUTTAA.
Jopas oli vastaus opettajalta :(
PoistaToisaalta kun olen lueskellut kiusaamistarinoista, niin yleensä koulua joutuu vaihtamaan kiusattu. Näyttää siltä, että kiusaajalle ei tule seuraamuksia.
Toivottavasti saatte kiusaamisasian ratkaistua. Voimia koululaiselle ja vanhemmille!
Tuo taksimatkoilla kiusaaminen on ollut meidänkin riesana. Olen vain ottanut itse selvää kiusaajan vanhemman numeron ja soittanut ja kertonut asiasta. Lisäksi olen ilmoittanut kouluun ja vielä ottanut taksikuskiin yhteyttä. Aika lailla loppunut tuon jälkeen.
VastaaPoistaOlemme myös istuneet palaverissa jossa lapsiamme syytettiin taksikiusaamisesta, me vanhemmat, meidän lapset, kiusattu, lapsi, hänen vanhemmat, luokanopettajat, rehtori...asiaa selvitettiin ja juteltiin hartaasti, meidän lapset koko ajan sillä kannalla etteivät ole kiusanneet. Minä olin todella vihainen lapsilleni ja sanoin että tällaista käytöstä en suvaitse omilta tai vierailta, sellaista ei saa tehdä. Piste. Lopulta kiusattu lapsi huokais että jo niin toivoisi tämän kiusaamisen loppuvan kun sitä oli jatkunut jo KAKSI VUOTTA...MITÄH?! Olimme asuneet paikkakunnalla vasta kaksi kuukautta joista lapset taksikuljetuksessa vain kuukauden..kiusaajat ei olleetkaan meidän lapset...mutta jotkut samannäköiset kuulema...Jep. Pyysin anteeksi lapsiltani heti siinä paikassa.
Se onkin valtavan suuri juttu saada lapset niin hyvin varustettua omalla hyvällä itsetunnolla. Mutta ei sitä kyllä teidän mussukalta tunnu uupuvan...hän tuntuu lähinnä säälivän kiusaajiaan ja selkeästi ymmärtää ettei heillä ole kaikki kohdillaan. Rakastettava lapsi. Voimia kuitenkin ja toivon että tuoloppuu...olisiko syytä ottaa taksikuskiin yhteyttä ja uudestaan myös kouluun...tai sitten jopa rehtoria ylempään, opetustoimenjohtajaan.
MiMa