TERVETULOA

Maalais näkökulmaa kaupunkilaisten sekaan. Poikkeaako elämämme niin radikaalisti kaupunkien sykkeestä?
Lapsiperheen elämää parhaimmillaan ja pahimmillaan.
Mitähän sitä tänään söis? Mitähän pukis päälleen?
Elämän suuria perus kysymyksiä - tosissaan pilke silmäkulmassa.
Ilonpisaroita, huolen häiviä, suuria saavutuksia, hienoisia riman alituksia ; arkea , sitä parasta itteään.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Tiistai ihan kun maanantai

Tänään on ollu jotenkin maanantai fiilikset.
Sumuista puoleen päivään asti, nuhainen pikku mies, sadetta iltapäivällä.

Nooa tuli itkien taksista kotiin.
Ekaluokkalainen oli taksissa heitellyt pipoa, reppua ja reissuvihkoa.
Se oli lapselle joka on fanaattisen tarkka reissuvihkostaan vähän liikaa ja tuli itkut.
Kiusaaja pojan kanssa on aina välillä muillakin ongelmia ja äitinsä kanssa sovittu,
että jos ongelmia soitellaan niistä.
Poika soitti Nooalle ja pyysi anteeksi,
mutta silti ei kuulema enää ikinä kutsuta meille synttäreille:(

Nooan paras kaveri, meijän kummipoika ja Nooa omaavat molemmat puhevian.
Pari viikkoa sitten Nooa kertoi ruokapöydässä, vähän kun puhuisi säästä,
että "Kiusaaja ja pari muuta ekaluokkalaista ei leiki mun ja kummipojan kanssa
koska me ollaan tälläisiä ääliöitä, ettei osata edes kunnolla puhua"
Vähänkö tuli paha mieli,
vaikka Nooa tosiaan kertoi ihan kepeästi siitä,
ehkä pojille tuotu ilmi tämä asia:(

Muuten eskarilainen on aina niin reipas ja iloinen itsensä. 
Tarkka tavaroistaan ja vaatteistaan mitä päälleen pukee.
Taksia mennään aina odottamaan samaan aikaan ja eskarista tullessa tarkastutetaan reissuvihko mahdollisten viestien varalta.

Meillähän eskari sijaitsee kyläkoulumme yhteydessä.
Reippaita eskarilaisia on viisi;
kolme poikaa ja kaksi tyttöä.
 
***

Rakennuksella on hurja vauhti päällä;
salaojitettu, radon putkitettu, pumppukaivo kaivettu,
aamulla tulee lantalan elementit ja alkaa pohjan soritus.
Yksi yrittäjä ajaa sorat omalta kuopaltamme ja mies levittää niitä koko ajan.
Arviolta soran tarve on noin 150 kuormaa,
että pari päivää taitaa vierähtää...

Hakelämpökeskusta mietitään;
valmis kontti vai vain koneisto?
Sähkösuunnitelman tekijöitä käy jättämässä tarjouksia, kattotuolit tilattu ja miljoona muuta hommaa!
 
Mä oon taas kerran ruvennu epäilemään,
että oon nainut robootin!
Toi mies on ihan uskomaton kun sillä aina pysyy noi hommat hanskassa
ja mitä kiireempi,
niin sen parempi;
viheltelee vaan ja hymyilee.
Koko ajan tapahtuu♥

Aamulla mennään Niilon ja Aapon kanssa pyörähtämään Lahdessa;
Niilo näki Bilteman kuvastossa
potkupyörän ja alku syksystä lupailin, että tämän tilalle ostetaan vähän parempi.

 
 
(on sentään astetta isompi edeltäjäänsä ja tässä ilmapyörät ja jarru)

Mun selkähän vaivaa koko ajan,
ainoa mikä auttaa on liikunta,
(tästä painon noususta ei oo ollu iloa:/)
niin nytpä Niilo lupasi, että lenkkeillään tosi kovaa kun saa moponsa.

Nyt viimeset pyykit kuivumaan ja nukkumaan.
Huomenna taas paljon kivaa tiedossa:)

5 kommenttia:

  1. Onpa harmillista tuon kiusaamisen kanssa. Toivottavasti siihen tulee loppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että loppuu, ei ole pienessäkään 30 oppilaan koulussa kivaa olla kiusattuna:(

      Poista
  2. Lapset sietävät niin paljon ja tottuvat monenlaiseen, mutta kun ei pitäisi joutua tottumaan! Itsekin olen miettinyt, miten saisi valettua lapsille myös sen uskon, ettei kiusaamista tarvitse sietää, että se ei kuulukaan normaaliin koulun tai eskarin käymiseen...Ja ennen kaikkea millä sen voisi kokonaan estää, vanhempana on melko avuton olo, kun lapset itsenäisesti liikkuvat.
    Voi pieniä! :(
    Teillä on kyllä jännät ajat menossa tuon uuden tulevan elämän kanssa! Voimia rakentamiseen ja muuhun arkeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon yrittäny ipanoille aina puhua, että on aina oma itsensä; ei saa alistua kiusatuksi muttei myöskään tulla sellaiseksi:8 Kumpa vaan pahalta säästyttäis kaikki lapset ja vanhemmat.
      Mieli, etsin muuten sinua!!!

      Poista
    2. Olen tässä tuumailutauolla, että jatkaisiko blogia, perustaisiko uuden vai mitä, on mahdollisia mullistuksia tulossa elämään ja niiden pohjalta sitten päätän... Ei mitään vakavaa, ihan mukava juttu, mutta vie ajatuksia, aikaa ja energiaa tällä hetkellä! Ilmottelen kyllä, jos palaan eri blogilla! :)

      Poista

Rakastan kommenttejasi - kiitos!