TERVETULOA

Maalais näkökulmaa kaupunkilaisten sekaan. Poikkeaako elämämme niin radikaalisti kaupunkien sykkeestä?
Lapsiperheen elämää parhaimmillaan ja pahimmillaan.
Mitähän sitä tänään söis? Mitähän pukis päälleen?
Elämän suuria perus kysymyksiä - tosissaan pilke silmäkulmassa.
Ilonpisaroita, huolen häiviä, suuria saavutuksia, hienoisia riman alituksia ; arkea , sitä parasta itteään.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Ikävä

Aina puhutaan haikeudella kun lapset kasvaa.
Puhutaan pienten lasten huolista.
Puhutaan niistä unettomista öistä pienten lasten kanssa.
Pelätään ja uskotaan.

Mutta, uskokaa tai älkää...
Huoli ja pelko, usko ja rakkaus vaan vahvistuu vuosi vuodelta.
Ikävä on kova omia pesästä lentäneitä.

Senni palasi kahden kuukauden työssäoppimisesta kouluun, 
Tessan porukka lähti tänään kotiaan,
Elli nähdään vasta hiihtolomalla (viimeksi jouluna)
ja mitä tekee äiti?

IKÄVÖI
ja tuntee taas tänään tyhjenevän pesän traumaa.


10 kommenttia:

  1. I know the feeling...

    Mua kans niin välillä ahdistaa kun pesä tyhjenee...mut välillä kun kaikki koolla ja vielä lisää tullut perheeseen väkeä niin tuntuu että huh kun taas talo hiljenee....vaikka rakkaita ovat minulle kaikki. Murehdin heidän siis isompien murheita vaikka ei tarvitsisi, henosti on jokainen omat murheensa kantanut ja jaloilleen päässyt...pienet lapset pienet murheet isot lapset isot murheet...niin se vaan menee..

    Teillä tais olla kiva reissu se Rukan...kuvat ainakinniin ihanat.

    Huomasitko viestini niistä Moonkids housuista...että kiinnostaisko Niilolle keltaiset ja turkoosit...samat värit kun haalarit mitä Aapolle otit..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Reissu oli kiva, vaikkakin kotiinkin on aina kiva tulla:)

      Niilo ei suostu pitämään kun farkkuja ja slimmejä, muuten oisin heti keikannut ne M oonkidsit:)

      Poista
  2. Mä saatan kuvitella kyllä. Ahdistaa jo ajatuskin et mitä sitte ku ei muksuja enää ole. Mitä sitte pitäs muka tehdä. Toivottavast tulee paljon lapsenlapsia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks täällä on vielä noi esiteinit ja trio♥, muuten oisin hukassa:)

      Poista
  3. Vaikea vielä kuvitella, vaikka toki mielessä on käynyt... Kolmen teinin kanssa melko useinkin! ;)
    Vaikeinta varmasti kun täytyy vain luottaa ja toivoa, että pärjäävät elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän jokainen aina sen paikkansa (onneksi) löytää♥

      Aika kultaa muistot...oliks meijän likat hankalia;D...hih!

      Poista
  4. Minä en vielä edes uskalla ajatella murrosikää :(

    Toisaalta tässä hetkessä ajatus omasta rauhasta ja ajasta tuntuu ihanalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on vasta ensimmäinen kokemus pojan murrosiästä tai alkavasta sellasesta, tytöillä se meni loppujen lopuksi aika kivuttomasti:)

      Neiti 11v. osoittaa kyllä superoireita;/...

      Me ollaan isin kanssa naurettu, että se oma aika alkaa suunnileen kun me päästään eläkkeelle tai sitten on jo liuta lapsenlapsia ja ehkä jos Sisu tulee vanhempiinsa niin on jo lapsenlapsenlapsiakin:D

      Poista
  5. Toisinaan sitä niin toivoo että saisi olla viikon yksin, vaan jo illassa tulee ihan hirveä ikävä, noita kaikkia mussukoita ja muruja :)

    Nyt nainen, pistähän sähköpostia ja summaa tulemaan!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon läheisyysriippuvainen; lapset tuo mulle turvaa, inhoan ja pelkään yksinäisyyttä:)

      Mitä sitä säpöä laittamaan, sanotaan vaikka HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ:) (Eikse kohta ookkin?)

      Poista

Rakastan kommenttejasi - kiitos!