TERVETULOA

Maalais näkökulmaa kaupunkilaisten sekaan. Poikkeaako elämämme niin radikaalisti kaupunkien sykkeestä?
Lapsiperheen elämää parhaimmillaan ja pahimmillaan.
Mitähän sitä tänään söis? Mitähän pukis päälleen?
Elämän suuria perus kysymyksiä - tosissaan pilke silmäkulmassa.
Ilonpisaroita, huolen häiviä, suuria saavutuksia, hienoisia riman alituksia ; arkea , sitä parasta itteään.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Herkkis viikko

Maanantaina yhden kauniin seuraamani blogin pieni päätähti hiipui pois.
Surin vanhempien puolesta ja itkin itselleni tuntemattoman lapsen sairastumista ja kuolemaa.
Blogi on niin koskettanut minua,
opettanut, että  elämä ei aina ole reilua,
mutta silti jokainen päivä on arvokas.
Luojaani olen kiittänyt AINA siitä,
että meillä on kahdeksan tervettä lasta ja lasten saaminen on ollut osaltani helppoa.

Tiistaina ystäväni anoppi (hänelle kuin äiti) nukkui pois.
Istahti ruuan jälkeen keinutuoliin ja nukahti ikiuneen.
Itketti sukulaisten ja papan puolesta,
joka jäi "yksin" 50 avioliitto vuoden jälkeen.

Keskiviikkona tuttava kertoi heidän kolaristaan rekan kanssa.
Rekka tuli peräkärry poikittain vastaan tiellä ja heitti heidän autonsa yli 30 metrin päähän.
Heille ei onneksi tullut muita vammoja kun avovaimolleen viisi tikkiä polveen.
Pelotti ajaa autolla jäisillä metsätellä loppuviikon lapset kyydisä.

Lehdet mainostavat sikainfluenssan kauhumutaatiota,
tekis mieli rokotuttaa koko poppoo.
Mutta mitenkäs se narkolepsia?

Torstaina kylätaksi ajoi kolarin tossa läheisellä pikku tiellä.
Kaksi autoa lunastus kuntoon.
Liukasta todellakin on.
Onneksi ei ollut koululaisia kyydissä.
***
Edellisistä johtuen sain paniikin omista typeristä ostospostauksista ja poistin ne.
Tuntuivat jotenkin niin pinnallisilta.

Mies nauroi, melkeimpä huolestui suremisestani.
"Eihän kukaan voi koko maailman puolesta surra ja lopettaa omaa elämäänsä"
Viisas mieheni♥

Niinhän se on.
Meidän arki on rullanut hurjaa kyytiä,
itseasiassa tällä viikolla auton mittariin on tullut lähes 500 kilometriä.
Kerhot, jumpat ja puheopetuskin alkoi.
Ollaan jouduttu heräämään aikaisin aamuisin ja nukahdettu normaalia aikasemmin.
Pieni mies on alkanut mennä yöunilleen kahdeksan kieppeillä!
Aika luksusta!
Ja nukkuu aamu yhdeksään asti jos ei tarvitse herättää.

Empäs muuten ole sitten joulun jälkeen kävellyt askeltakaan tuetta. Onks pakko jos ei taho?
Pakko kertoa, että kyllä niitä pakettejakin tupsahtelee joka päivä postista ja oikeestaan ne on yksi osa sitä mun elämän piristyksistä,
myönnän; mä oon kauhea materialisti.

Ostoksista ihan parhaat on pakko esitellä!
Hattu tarpeeseen iki ihanat Ullekkaan talvipipot!

Oletteko tutustuneet?
Kannattaa!

Tilailen aika paljon pienten "käsityö firmojen" tuotteita ja nää on kyllä ihan omaa luokkaansa.
Ihan huippu palvelu ja toimitus ja hinta!
Klikatkaapa itsenne sivulle ja ihastukaa!


Uudet uljaat ninja pipot.
Päällinen velouria, fleecevuori.


Ihan pakko laittaa viimetalvisetkin aktiivi käytössä yhä olevat.
"Mummelit" aina ihastelee tota pesukarhun häntää:)


Ps. Olen myös käynyt hammaslääkärissä. Juurihoidettu (vuosi sitten) hampaani on tulehtunut ja viisaudenhampaani lohkesi puoliksi,
joten ensikuun alussa multa poistetaan kaksi hammasta yhtä aikaa.
Nyt onkin kunnon hevoskuuri antibiootteja...
Auttakaa, lohduttakaa,
mä niin pelkään sitä jälki kipua!!!

4 kommenttia:

  1. Voih, elämä on joskus niin epistä :(
    Onpa kivoja nuo pipot!
    Mulla ei ole kovin suuret kivut ollu hampaiden poiston jälkeen. Särkylääkettä vaan nassuun runsain mitoin :)

    VastaaPoista
  2. Tuttava just lohdutteli, että hänellä oli hyvin onnistunut operaatio; -5kg...eli kesäkuntoon pääsy häämöttää*Jäiks*

    Ullekkaan pipot on ihan huippuja!

    VastaaPoista
  3. Elämä vain joskus on niin pahuksen kurjaa... :(

    Mä kans ihastelin pepoja, pesukarhu on tosiaankin aivan loistava yksilö. :D

    Minulta poisteltin joskus viisaudenhampaita ja oikeastaan yksi hammas oli sellainen, että särki vähän enemmän. Muut menivät parin päivän pienellä kolotuksella. Jotta eiköhän se operaatio ihan kohtuudella suju. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks mulla on kuukasi aikaa luoda kauhuskenaarioita...kun tulee tosi tilanne ei ehkä jaksa enää pelätä;)kun on etukäteen stressannu vatsahermonsa ruikulille.

      Poista

Rakastan kommenttejasi - kiitos!